Ryhmäytyminen ja turvallinen opiskelupaikka

Toimin koulussamme lehtorina ja ryhmänohjaajana ja mietin tässä kevään saapuessa ja kesää odotellessa jo ensi syksyä ja uusia oppilaita. Ryhmänohjaajan yksi tavoite on ryhmäyttäminen. Mitä se tarkoittaa ja onko se eri asia kuin turvallinen oppimisympäristö?

Useat tutkijat, esimerkiksi Katchenbach ja Smith, ovat päätyneet siihen, että toimivan ryhmän koko tulisi olla noin 3-8 henkilöä.  Lisäksi ryhmällä tulisi olla yhteinen päämäärä sekä toisia täydentäviä taitoja. Koulussamme tehdään paljon ryhmätöitä ja ryhmien koko vaihtelee kahdesta (parityö) noin viiteen henkilöön.  Yksi tärkeä tavoite on saada kaikki mukaan ryhmätöihin ja niin, että mahdollisimman moni tekee ryhmässä innokkaasti töitä. Tärkeäksi muodostuu tässä ryhmien kokoonpano ja se, miten ryhmien jäsenet valitaan.

Jos opiskelijat saavat itse muodostaa parinsa tai ryhmänsä, niin on olemassa riski, että kaikki eivät ryhmäydy tai saa mieleistään paria tai joku opiskelija voi tuntea tilanteen kiusalliseksi, joten olisi hyvä tehdä nämä ryhmät opettajajohtoisesti ja kriteeriperusteisesti. Kriteereinä voidaan käyttää tavoitteellisessa työssä esimerkiksi henkilöiden ominaisuuksia siten, että opiskelijat itse arvioivat omia ominaisuuksia. Jokaiseen ryhmään tulisi valita opettajan johdolla erilaisia opiskelijoita. Näitä ominaisuuksia voisi olla neljän hengen ryhmissä esimerkiksi: touhuaja, ideanikkari, päätöksen tekijä ja tsemppari.  Toinen vaihtoehto olisi tehdä pienimuotoisia töitä tai tutustumisleikkijä valitsemalla pareja tai ryhmiä esimerkiksi syntymäajan perusteella tai paidan värin perusteella.

Turvalliseen oppimisympäristöön kuuluu selkeät pelisäännöt ja toimintamallit. Lisäksi turvallisuutta lisää se, jos oppilaalla on vähintään yksi läheisempi opiskelukaveri sekä vähintään yksi aikuinen, johon voi turvallisesti ottaa yhteyttä. Usein tämä aikaunen on ryhmänohjaaja. Ryhmänohjaajan tulisi tarjota tämä mahdollisuus huomioimalla jokainen opiskelija tasa-arvoisesti ja teettämällä esimerkiksi useina kertoina erilaisia ryhmäytymiseen sopivia harjoituksia, jotka tukevat turvallista ympäristöä ja jotka mahdollistavat vähintään yhden hengenheimolaisen löytymisen.  Turvallinen opiskeluympäristö estää syrjäytymistä.  

Lehtori Sampo Niskanen

Kaksi tusinaa vuosikymmentä kauppaopetusta!

 

Nykyinen oppilaitoksemme Suomen Liikemiesten Kauppaopisto omaa mahtavan historian.

Toinen sen perustajista Helsingin kauppaoppilaitos (myöhemmin Helsinki Business College, HBC) perustettiin jo 130 vuotta sitten. Myös Suomen Liikemiesten Kauppaopisto, SLK on jo yli 110 vuotta vanha.

Neljä vuotta sitten nämä yhdistivät voimansa ja yhdessä Helsingin Seudun Kauppakamari, joka toimi HBC:n ylläpitäjänä, ja SLK Säätiö, joka puolestaan toimi SLK:n ylläpitäjänä, perustivat uuden osakeyhtiön Helsinki Business College Oy:n, joka toimii nykyisen oppilaitoksemme ylläpitäjänä, yksinkertaista eikö totta:)

Olli-Pekka Laine on hallitustyöskentelyn ammattilainen

Oppilaitoksessamme on syntynyt myös Helsingin Kauppakorkeakoulu ja Helsingin Liiketalouden Ammattikorkeakoulu HELIA yhdessä ATK-instituutin ja Helsingin Sihteeriopiston kanssa. Molemmat nykyisen oppilaitoksemme omistajatahot olivat vahvasti mukana myös Haaga-Helian synnyttämisessä.

Mahtava historia ei takaa vielä mitään, mutta aiomme varmistaa sen, että myös tulevaisuus on mahtava!  Julkisuudessakin kommentoitu koulutuksen korkea taso ei merkitse korkeakoulujen opiskelijapaikkojen lisäämistä vaan kaikilla tasoilla tapahtuvaa korkeatasoista opetusta. Tähän myös Suomen Liikemiesten Kauppaopiston omistajatahot pyrkivät omalta osaltaan panostamaan oppilaitosta kehitettäessä.

Olemme jo hyvässä vauhdissa, mutta fokusta ja identiteettiä tulee vielä kirkastaa! Opintojen keskeytyminen on ongelmistamme ylivoimaisesti suurin.

25 vuotta oppilaitosten hallinnossa 

Tulin todella jo v. 1977 silloisen ATK-instituutin kannatusyhdistyksen johtokuntaan ja jo vuoden päästä sen puheenjohtajaksi. Silloin oli motiivini puhtaasti työvoiman koulutus ja saatavuus IT-alalle, toiminhan silloin vielä Tieto-Tapiolan toimitusjohtajana.

Sittemmin olen jotenkin jäänyt oppilaitosrintaman monien murrosten vuoksi koukkuun.
Olin mukana Helian synnyttämisessä jo lähes parikymmentä vuotta sitten (siirtyihän siihen valtaosa ATK-instituutin henkilökuntaa).

Myös ATK-instituutin ja SLK:n yhdistyminen 15 vuotta sitten oli keskeinen saavutus.

Pisteenä i:n päälle tuli sitten Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ja HBC:n fuusio, johon olen vahvasti sitoutunut.

Ja lopputulemana on nyt se, että olen sekaantunut vähän joka kulmalta näihin kuvioihin, toimin nyt sekä Helsinki Business College Oy:n sekä SLK-säätiön ja Helia-säätiön hallituksen puheenjohtajana ja siinä sivussa myös Haaga-Helia Oy:n hallituksessa. Syynä ei ole pelkästään "korvaamattomuuteni" vaan myös se, että oppilaitosrintamalla kuohuu edelleen ja se on yksinkertaisesti hauskaa ja stimuloivaa nyt jo eläkkeellä olevalle insinöörille :)

Olen toki valmis luopumaan mistä tahansa tehtävästäni, kunhan joku toinen yhtä hullu on valmis ottamaan hoitaakseen minkä tahansa niistä.

Uskon vahvasti oppilaitoksemme menetykseen myös jatkossa, siitä pitävät huolen mahtava henkilökunta johtajineen ja kaikki te (pääsääntöisesti) innostuneet opiskelijat.

Hienoa kevättä teille kaikille! 

PS

jotain kai "suuruudenhulluudestani" kertoo sekin, että meillä on vaimoni kanssa kuusi lasta ja (toistaiseksi) yhdeksän lastenlasta, joista vanhin voisi jo aloittaa opintonsa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ensi syksynä.

Olli-Pekka Laine

Taitavia ja viisaita yrittäjiä

Menestyvän yrittäjyyden reseptiä pohtii
projektipäällikkö Inari Heimo SLK Instituutista.

Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa on viimeisen parin viikon aikana järjestetty kaksi yrittäjyyteen liittyvää teemapäivää. Näissä päivissä nuoret opiskelijat ovat esitelleet omia harjoitusyrityksiään ja kaupanneet niiden tuotteita. SLK Instituutissa taas on käynnistynyt alkuvuodesta pari uutta yrittäjän ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta, joissa osallistujina on jo yrittäjänä toimivia tai yritystoimintaa suunnittelevia aikuisia. Yrittäjyys on siis ollut oppilaitoksessamme hyvin näkyvää viime aikoina. Tämä on saanut minut pohtimaan sitä, mikä tekee toisesta yrittäjän ja toisesta palkkatyöläisen.

Yrittäjyys vaatii rohkeutta ja luottamusta omiin taitoihin, vision siitä, mihin tähtää yritystoiminnallaan. Joskus myös pakko toimii motivaattorina. Kuinkahan moni nuori näkee yrittäjyyden itselleen mahdollisena urana? Ja kuinka monelle yrittäjänä toimiminen on todellisuutta jo opiskeluaikana? Yrittäjyys opintojen aikana vain tuntuu olevan vaarallista. Se kuulemma vie mennessään ja opinnot jäävät helposti suorittamatta.

Olen työskennellyt erilaisten yrittäjien kanssa jo useamman vuoden: heillä on ollut erilaiset taustat, eri syyt perustaa yritys, eri yritystoiminnan vaihe, toimialojen kirjo on ollut valtava… Olen kuullut lukuisia tarinoita yrityksen perustamisesta, haaveita uudesta yrityksestä ja mietintöjä muun muassa omasta herruudesta. Silti en ole ratkaissut sitä kaavaa, mikä tekee jostakusta yrittäjän ja vielä menestyvän yrittäjän.

Tuorein yrittäjän ammattitutkintoon valmistava koulutus alkoi meillä tammikuussa 2012. Koulutuksen aikana keskitytään omien yrittäjätaitojen hiomiseen ja yritystoiminnan kehittämiseen. Ryhmä koostuu eri alojen yrittäjistä, joille on jo kertynyt kokemusta liiketoiminnan pyörittämisestä.

Opiskelun orientaatiopäivässä pyysin yrittäjiä kertomaan tärkeimmän tavoitteensa koulutukselle. Mieleeni painui erityisesti yksi tavoite: Haluan olla viisas ja taitava yrittäjä.

Miten saamme Suomeen lisää taitavia ja viisaita yrittäjiä? Tarvitsemmeko lisää yrittäjiä? Tässä videossa eräs amerikkalainen yrittäjä kertoo, miten itse oppi yrittäjäksi. Onko hänen sanomassaan perää vai onko tämä ääri-ilmiö? Voisiko taitoa yrittäjyyteen oppia jo lapsena?

Opiskelu avartaa

Olen Iida Virtanen, 27-vuotias toisen vuoden merkonomiopiskelija Business Campuksella. Tieni Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon on ollut pitkä ja täynnä monenlaisia mutkia. Yläasteen jälkeen menin lukioon lintsaamaan puoleksi vuodeksi ja siellä päätin, että haluan tehdä jotain muuta elämälläni. Päätin siis lähteä työelämään.

Ensimmäinen työpaikkani oli Keravalla sijaitseva tavaratalo ja muistan elävästi hetken, kun sain ensimmäisen palkkani. Tuhat markkaa – se oli 16-vuotiaalle pienelle tytölle iso raha. Nykypäivänä nuoret eivät pistäisi tikkua ristiin tuollaisen rahan vuoksi, mutta minulle se oli suuri saavutus. Sen jälkeen pääsin haastavampaan pestiin ja ryhdyin konsulentiksi. Siellä minä ruokakaupoissa maistatin tarjoamiani tuotteita ja olin kova tyttö myymään. Tämän jälkeen olen ollut niin kahviloissa kuin erilaisissa myymälöissä töissä. Kerkesin olla jopa myymäläpäällikkönäkin useamman vuoden.

Sitten koitti pysähtyminen. Päätin muuttaa elämäni suuntaa ja lähteä opiskelemaan. Mietin pitkään mikä ala voisi olla minulle sopiva. Kävipä mielessäni jopa työmiehen hommat, joissa olisin päässyt tekemään käsilläni, mutta päädyin kumminkin valitsemalleni alalle – merkonomiopiskelijaksi. Valitsin tämän alan, sillä haluan tulevaisuudessa jatkaa kaupallisen alan ammattikorkeakouluun opiskelemaan henkilöstöhallintoa ja johtamista. Siinä on minun tulevaisuuden haaveammattini.

Opiskelu on ollut avartavaa. Tulin tähän kouluun sellaisella asenteella, että työkokemukseni perusteella tiedän kaiken mitä kaupan alasta voi tietää. Ainakin jos puhutaan toisen asteen oppimäärästä. Enpä arvannutkaan kuinka väärässä olin. Näiden puolentoista vuoden aikana olen omaksunut roppakaupalla uusia asioita. Tajuntaani iski, etten tiedä talouden termistöstä juuri mitään ja markkinoinninkin perusteet ovat täysin hukassa. Onneksi osaavat opettajat auttoivat näissä pulmatilanteissa ja nyt nämäkin asiat ovat tulleet tutuiksi.

Oli minulla vielä toinenkin ennakkoluulo ennen tänne tuloani. Epäilin, että kaikki luokkatoverini tulisivat olemaan juuri yläasteelta tulleita ja jäisin aivan yksin kymmenen vuotta vanhempana opiskelijana. Ja jälleen kerran luuloni osoittautui vääräksi. En olut ainoa yli parikymppinen luokallani ja jopa nuoret, suoraan yläasteelta tulleet opiskelijatoverini ovat olleet harvinaisen asiallista porukkaa. Olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin opiskelujeni varrella aina 16-vuotiaasta yli parikymppisiin tyttöihin ja poikiin.

Olen ollut nyt kuusi viikkia työssäoppimisjaksolla koulumme markkinointi- ja viestintäosastolla. Työ on ollut jännittävää ja työtoverit mukavia sekä tiimi kuin hyvin öljytty koneisto. Olen päässyt tekemään hyvin moninaisia tehtäviä markkinoinnin ja viestinnän saralla ja työkokemusta on karttunut taas lisää.

Opiskeluni Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa on muutenkin ollut valaiseva kokemus. Olen löytänyt aivan uuden maailman jota en ollut aiemmin tuntenut. Opiskelun ilon. Tiedä häntä johtuuko suuri motivaationi iästäni, ikääni nähden pitkästä työhistoriasta vai jostain ihan muusta, mutta intoa kyllä löytyy kuin pienestä pitäjästä. On ollut ihanaa syventyä opiskelemaan uusia asioita ja päästä laajentamaan tietämystäni. Ilman opiskelua minulla ei olisi näin positiivinen kuva tulevaisuudestani. Päätän tämän kirjoituksen seuraaviin sanoihin. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäsi kurssia. Unelmat on tarkoitettu elettäväksi!

Opiskelua, liikuntaa ja hyviä ihmissuhteita

Finanssimarkkinoiden kehittyminen, nuorten media- ja teknologiakeskeinen elämäntapa sekä vastuullisuuden korostaminen taloudellisissa päätöksissä ovat haaste aikuisuuteen ja itsenäiseen talouteen siirtyvälle nuorelle.

Tärkeä osa ammattitaitoa ovat myös elinikäisen oppimisen avaintaidot. Niiden avulla tutkintoa suorittavat opiskelijat pystyvät seuraamaan yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvia muutoksia ja toimimaan nopeasti muuttuvissa oloissa. Työelämän muutos ja nuorten asenteet työtä kohtaan liittyvät toisiinsa. Pätkätöiden aikakauden nuoret haluavat mielestäni paitsi sitoutua työpaikkaan, myös vaihtaa työtä useasti työuran aikana. Työtehtävien ollessa tyydyttäviä, haasteellisia, vaihtelevia ja ilmapiiriltään myönteisiä, ne antavat suurta tyydytystä ja vahvistavat ihmisen itsearvostusta. Opetuksemme tavoitteena on työelämälähtöinen opetus, joka merkitsee elinkeinoelämän vierailijoiden luentoja oppilaitoksessa sekä opiskelijoiden vierailuja työpaikoilla, jotta syntyisi kuva työelämän tämän hetken vaatimuksista.

Tunnettu viisaus kuuluu: Se, miten ihminen ajattelee itsestään, määrää hänen kohtalonsa. Jokaisen tulisi löytää oma identiteetti, oma yksilöllisyys; jokaisen olisi hyväksyttävä omat puutteensa ja täydellisyytensä, mutta kyettävä hakemaan elämäänsä niitä sisältöjä ja osaamisen alueita, jotka tuottavat itselle iloa ja mielihyvää.

Tehokas työnteko vaatii vastapainokseen tyydyttävää tunne-elämää ja läheisiä ihmissuhteita. Ihmissuhdeverkostot ovat kaventuneet, yksityistyneet ja supistuneet. Mikäli emme vaali keskinäiseen huolenpitoon ja välittämiseen perustuvia ihmissuhteita, päädymme yhteiskuntaan, jossa tuotamme yhä enemmän hyväksikäyttöön perustuvia korvikkeita puuttuvalle ystävyydelle ja kumppanuudelle. Hyvä ihmissuhdeverkosto heijastuu olennaisella tavalla ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Tätä verkostoa voimme ylläpitää henkilökohtaisilla tapaamisilla sekä tietoverkon kautta erilaisilla keskustelufoorumeilla, jotka ovatkin aktiivisessa käytössä.

Liikunnalla on myös keskeinen rooli työ- ja toimintakykyä uhkaavien tai heikentävien sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Hyvä kunto on kuitenkin viime kädessä jokaisen oman aktiivisuuden varassa. Hyvää kuntoa ja toimintakykyä ei voi varastoida, niitä on ylläpidettävä jatkuvasti. Usein urheilun harrastamista pidetään ajanhaaskauksena, mutta monet nuoret sanovat saavansa liikunnan harrastamisesta juuri sitä energiaa, joka auttaa esimerkiksi opiskelussa. Liikuntapainotteisissa kouluissa opintomenestyksen on todettu olevan erityisen hyvää. Oppilaitoksemme on tässä upea esimerkki tarjotessaan opiskelijoille monipuolisia liikuntamahdollisuuksia.

Säännöllisesti liikkuvat kärsivät vähemmän unihäiriöistä ja he myös nukahtavat nopeammin ja nukkuvat hyvin.  Riittävän unen on todettu edistävän oppimista. Empiirisen tutkimuksen mukaan
liikunta voi saada ihmiset tuntemaan itsensä paremmiksi. Liikunnan sosiaalisuudella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen, esimerkiksi uusien ystävyyssuhteiden syntymisen myötä. On sanottu, että tunti liikuntaa lisää tunnilla elinikää.

Näkemykseni mukaan menestystä työssä voi saavuttaa olemalla aktiivinen, sitoutunut, olemalla avoin uusille kokemuksille, rohkea, muutosmyönteinen, arvostamalla työyhteisön jäseniä ja omaamalla ongelmaratkaisutaitoja.

Olen toiminut opettajana jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Oppilaitoksemme nuoret opiskelijat tuovat myös meille opettajille paljon uusia vaikutteita, jotka edistävät meidän pysymistämme ajan kehityksessä mukana. Itse koen saavani energiaa, ihania ihmissuhteita, luovuutta ja uskallusta ylittää rajoja toimiessani heidän tukenaan. Suoritan myös jatko-opintoja yliopistossa, koska elämähän on elinikäistä oppimista. Fyysistä ja henkistä jaksamista siivitän päivittäisellä ulkoilulla pyöräillen, hiihtäen, luistellen tai jumpaten. Mukava työilmapiiri, hetki liikuntaa, hyviä ihmissuhteita ja opiskelua tuntuu kuin ”laittaisi säästöpossuun rahaa”.

Irmeli Lehikoinen,
lehtori