Sosiaalinen media – renki vai isäntä?



Synnyin sävelradion soidessa ja vartuin Bonanzan paukkeessa. Kahlasin sarjakuvat ja urheilusivut Lapin Kansasta. Värikkäällä 60-luvulla maailma avautui ja tiedotusvälineet - kuten mediaa silloin kutsuttiin - tunki tietoa ja tarua jokaiseen pirttiin. Seuraavilla kahdella vuosikymmenellä radion, television ja sanomalehtien päivitetyt versiot alkoivat pitää yhä tiukemmin pihdeissään. Tieto oli valttia ja jokaisen piti valppaana seurata aikaansa. Tällaisessa mediaympäristössä olen kasvanut. Kansalainen oli passiivinen seurailija ja tiedon kerääjä, muttei välttämättä sen jakaja.

Vuosituhannen  lopussa internet ja langaton puhelin räjäyttivät viestinnän. Alkoi aikakausi, jolloin kaikki tieto oli saatavissa, just for you, any time. Kommunikointi ja tiedon saanti helpottuivat.  Minustakin tuli aktiivinen sähköpostin käyttäjä, tekstarien näpyttelijä ja erityisesti kännykän suurkuluttaja. Monologi, jota voisin kutsua myös termillä sisäinen muminani, vaihtui dialogiksi. Edelleen viestintä oli kuitenkin  jotenkin hallittavissa.

Isompi muutos  käynnistyi  2000–luvulla. Kuvaan astui kuin hiipien sosiaalinen media (Some), joka alkoi koukuttaa ihmisiä netin ääreen facebookiin, twitteriin tai vaikkapa myspaceen. Minusta ne olivat pääasiassa ajantuhlausta ja tirkistelyä.  Näin Some:n vain vapaa-ajan viihteenä, en asian laajempaa ulottuvuutta.

Maailma on muuttunut avoimeksi ja ajattomaksi.  Kehitystä ja eteenpäin menoa syntyy vuorovaikutuksen ja sen kautta syntyvien uusien merkitysten kautta. Sosiaalinen media tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden, jos sitä vain osataan hyödyntää oikein. Se on kaikessa avoimuudessaan ja demokraattisuudessaan keino, jonka avulla voi vaikuttaa paljon laajemmin ja ilman kontrollia, myös niihin asioihin, jotka vanha maailma sensuroi tai piti pienen piirin vallankäytön välineenä.

Kuten normaalissa jokapäiväisessä viestinnässä, myös sosiaalisessa mediassa tarvitaan pelisääntöjä.  Mutta miten kahlita viestintätsunamia, jonka liikkeet ovat arvaamattomia ja jonka vahvuus on juuri sen rajattomuudessa?

Sosiaalisella  medialla on opetuksessa huikeat mahdollisuudet, sillä nykynuorten tapa viestiä suosii uusia vastaanottokanavia. Tässä blogissa voidaan jatkossa vaihtaa ajatuksia Some:n hyödyntämisestä entistä vahvemmin myös oppimisen välineenä. Olkoon tämä meidän blogimme, paikka, jossa ajatusten virtaa ei kahlita ja jossa heitetään pyydyksiä ja toivotaan, että niihin tartutaan. Heitetään ajatuksia kuitenkin omalla nimellä. Ei yritetetä ratkoa kaikkia maailman ongelmia, vaan keskustellaan niistä asioista, jotka koskettavat meidän työympäristöämme.

Blogin alun vinkit eivät ehkä aukaisseet omaa profiiliani riittävästi. Olen Rovaniemellä reilut 52 vuotta sitten syntynyt, Suomen Liikemiesten Kauppaopiston rehtori.  Kansakoulussa samalla luokalla istui eräs Jari Tervo, jonka aineita luettiin luokan edessä ääneen useammin kuin omiani. Sosiaalisen median avulla minulla on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa suurempi yleisö kuin Tervolla kirjoillaan. Sitä paitsi hiihdossa voitin Jarin aina.

Värikästä syksyä!

ANTTI LOUKOLA

rehtori