Kyllä vain! Uskon, että 2000-lukua elävät nuoret eivät halua pysähtyä paikoilleen. Jo pienestä pitäen elämän monimuotoisuuteen tottuneet ja jatkuvasti uusia virikkeitä sosiaalisen median ja digitaalisten välineiden kautta ammentavat nuoret saattavat olla jopa valmiimpia elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen kuin me perinteisen uraputken kautta kulkeneet seniorit.
Itselläni on takana yhtämittaista työelämää jo 40 vuotta. Olen päässyt mumminkin rooliin Almalle ja Arvolle, mutta uskallan silti tunnustaa edelleen haikailevani uuden oppimisen perään. Joskus tuntuukin, että olen ikään kuin elänyt elämääni väärinpäin. Vasta viime vuosina, kun minun olisi ehkä pitänyt jo hakeutua varhaiseläkkeelle, sukelsin pienyrittäjän sielunelämään ja tein siitä väitöskirjan. Pätevöidyin ammatilliseksi opettajaksi, mistä puolestaan sain uutta näkemystä nuorten maailmaan. Ja nyt olen palannut jälleen opiskelemaan kieliä, joihin panostin paljon opintojeni alkuvaiheessa.
Tämän hetken opiskelevaa ja työelämään siirtyvää Y-sukupolvea edustavia nuoria seuratessani olen huomannut, miten osaavia ja itsevarmoja he ovat. He ovat valmiita panostamaan siihen, mikä heitä kiinnostaa, eivätkä perinteiset rajat ja ennakkoluulot rajoita heitä. Heissä näen mahdollisuuden tulevaisuuden uudenlaiseen arvomaailmaan - puhumattakaan sitten heidän perässään vähitellen opiskelumaailmaan ja työelämään tulevasta Z-sukupolvesta. Näille nuorille koulutus ja työ eivät ole uraputken alku tai itseisarvo sinänsä, vaan väline tyytyväiseen ja hyvinvoivaan elämään. Hyvinvointiin kuuluu myös muutos, ja tyytyväisyys syntyy tasapainosta omien toiveiden, tavoitteiden, osaamisen ja tekemisen mahdollisuuksien välillä.
Uudet sukupolvet tuovat koulutus- ja työelämään uuden tuulahduksen ja uusia vaatimuksia. Perinteisten tekemisen tapojen on muututtava. Meidän koulutuksen tarjoajien on varmistettava, että voimme antaa nuorillemme eväät, joiden avulla he löytävät omat vahvuutensa ja tien hyvään ja tyytyväiseen elämään. Siihen tarvitsemme yhteistyötä yritysten kanssa ja tietoa yritysmaailman tarpeista. Ammatillinen koulutus on osattava rakentaa niin, että nuoret pääsevät sen kautta kiinni työelämään ja osaksi aikuisten ihmisten yhteisöä. Voin vain kuvitella, miten turhauttavaa on ensin opiskella ammattiin, ja valmistuttuaan joutua heti työttömäksi tai uudelleenkoulutettavaksi, jos oma koulutus ei vastaakaan työelämän todellisia tarpeita. Siinä ei ole lainkaan kyse elinikäisestä oppimisesta, vaan yksinkertaisesti koulutusvoimavarojen ja nuoren ihmisen motivaation aivan turhasta tuhlaamisesta.
Meidän tehtävämme ammatillisessa oppilaitoksessa on auttaa opiskelijoita kehittymään tulevaisuuden tekijöiksi, vastuunkantajiksi ja päättäjiksi. Se merkitsee ajantasaisen ja tulevaisuuteen luotaavan opin ja tiedon välittämistä. Mutta sitäkin tärkeämpää on mielestäni toimia innostajana ja kasvun katalysaattorina. Haluamme antaa opiskelijoillemme evääksi intoa ja kykyä nähdä asioita monesta näkökulmasta. Työelämässä tarvitaan valmiutta uusien ihmisten ja asioiden kohtaamiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Yhä enemmän tarvitaan kansainvälisyyttä tukevia tietoja ja taitoja. Monipuolisen kielitaidon ja vieraiden kulttuurien ymmärtämisen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Samalla on muistettava myös ikiaikoja sitten syntyneet ihmisenä olemisen ja yhteisössä toimimisen perusperiaatteet. Vankinkaan ammattitaito ei riitä, jos kyky toisen ihmisen ja yhdessä opittujen tapojen kunnioittamiseen puuttuu.
Hely Westerholm,
hallintojohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti