Täti tietää

Lataan faktat ja kirjoitelmani pääsävyn heti alkuunsa näkyville: tiedän mistä puhun, sillä olen täti, opintotoimiston täti. Sen lisäksi, että täteilen työkseni, olen muutenkin moninkertainen täti-ihminen; nautin kaksinkertaisesta kummitätiydestä ja olen täti ihan ilman mitään syytä siskoni lapsille.

Perustan otsikkovalintani sille huomiolle, jonka olen saanut juurikin opintotoimistotyössäni: uskon omien tietovarastojeni rajattomuuteen, koska huomaan päivittäin asiakkaitteni tekevän niin. Saan olla antamassa vastauksia asioihin jotka koskevat opintoja, tai mitä muuta elämän osa-aluetta tahansa. Olen tästä luottamuksenosoituksesta vahvistuneena alkanut julistaa jo aloituspäivänä auditoriossa uusille opiskelijaryhmille: ”Jos on mitään epäselvyyttä, tulkaa opintotoimistoon!”

Auditorio-julistukseni ansiosta etenkin nuorimmat asiakkaamme olettanevat että pystymme 24/7 palveluun. Kohtaamme siis kritiikkiäkin, esimerkiksi ollessamme puhelimen tavoittamattomissa. Kerran eräs asiakas epäili meidän tätien kahvittelevan takahuoneessa puhelimeen vastaamisen sijaan. Kahvitaukoja ei kuitenkaan kannata liiaksi kadehtia, sillä ne koituvat lähes jokaisen työelämään siirtyvän osaksi sitten ajallaan. Niistä jopa maksetaan – kai siksi, että kofeiiniton aikuinen on vain puoliksi hyödyllinen.

Uskon kuitenkin, että nuorille on erityiseksi eduksi, jos voivat kadehtia aikuisia. ”Vielä jonain päivänä minäkin…” -haikailun pitäisi velloa kiihkeänä jokaisen nuoren huulilla meitä aikuisia tarkkaillessaan. Aikuisuushan on kaiken huipentuma! Vasta aikuisena ihminen on todellisesti vapaa esimerkiksi ostamaan koko palkalla karkkia ja energiajuomaa. Omasta seuraavasta palkastani kustannan nuorille ihmisille suunnatun lehden. Muotoilin jo muutamia kanteen sopivia houkutusotsikoita: ’Loputtomien mahdollisuuksien aikuisuus!’, ’ Kunpa olisin nuorena tiennyt tämän!’, ’Tätien ja setien uskomattomat elämät!’

Myönnettäköön, joskus jopa kokeneet ylitädit harhautuvat tieltä, vaikka varsin hyvin tietävät paremmin. Otinpa nimittäin kerran puhelinyhteyden Kelaan. Kyselin apuja erään opiskelijan tilanteeseen ja täti Kelan päässä kuuli taustalta toimistomme tuiki tavallisia naurunpyrskähdyksiä ja muita ilakointiääniä ”ai, sinulla onkin varmaan tämä kyseinen opiskelija siinä vieressä?” Häh, siis miten niin?

Hanne Korpi
opintotoimistosta

 

Taitaja-kultamitalisti seuraa unelmiaan

Olen Lauri Eskola, kolmannen vuoden datanomiopiskelija ICT-Campuksella. Olen aina ollut kiinnostunut tietotekniikasta, eritoten internetistä. Olen aina nauttinut siitä, että saan luoda jotain mikä on esillä sadoille miljoonille ihmisille.

Kiinnostus alaani kohtaan on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana, minä aikana olen päässyt hyödyntämään taitojani niin opiskeluissani ja töissä. Tultuani Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon, kaikki tuntui hienolta, koska tiesin että nyt olen todellakin suuntaamassa kohti unelma-ammattiani.

Opiskeltuani puoli vuotta Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa, päätin perustaa oman yrityksen.  On ollut haastavaa sekoittaa vapaa-aika, opiskelut, sekä yrittäjän elämä yhteen. Perjantai-iltana kun kaverit pyytävät ulos, on välillä vain todettava, että tänään en ehdi, koska on tehtävä töitä.  Monet kaverini pyörittelivät päätään ja ihmettelivät, miksi tuhlaan aikaani moiseen. Mutta kuitenkin olin päättänyt seurata unelmaani.

Kuitenkin jälkeenpäin olen tajunnut, että rakastan myös työtäni, ja nautin siitä, vaikka se ei aina olekaan helppoa.

Vielä ensimmäisenä vuotenani Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa, Taitaja-kisat tuntuivat aika kaukaiselta haaveelta (nuorten ammattitaidon Suomen mestaruuskilpailut). Kehityin kuitenkin jatkuvasti kun tein töitä, ja oli myös hienoa huomata se itse.

Toisena vuotenani Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa minua pyydettiin mukaan Taitaja-kisoihin. Olin tietenkin otettu kutsusta. Lähdin kilpailuun asenteella, että testaan omat taitoni, ilman suurempia odotuksia.

Huhtikuun loppu koitti ja oli aika kilpailla. Tapahtuma oli erittäin hieno, hetken aikaa tunsit olevasi valokeilassa. Paljon ihmisiä, kameroita, valoja ja musiikkia. Taitaja-kilpailu oli kuin eläisit unelmissa. Neljän päivän aikana ei omat henkilökohtaiset ongelmat häirinnyt, ne olivat toissijaisia silloin. Nuo neljä päivää olivat erittäin raskaita ja haastavia, koska päivät venyivät myöhään yölle. Työskentelin enemmän kuin koskaan ennen, ja toivoin että minun henkilökohtainen paras riittäisi.

Viimeisenä päivänä mitali kimmelsi jo silmissäni. Olin varma että tulisin olemaan kolmen parhaan joukossa. Suoraan sanottuna olin jo aika varma, että tulen voittamaan. Vihdoinkin aloin ymmärtää, että minusta oli tullut ammattilainen. Päättäjäiset olivat erittäin hieno kokemus. Oli hienoa päästä hetkeksi valokeilaan, ihan fyysisesti. Siinä vaiheessa kun tulosten lukija luki, kulta: Lauri Eskola, tajusin että olen Suomen paras jossain. Muistan edelleenkin kuinka hieno tunne se oli. Sitä tulen tuskin koskaan unohtamaan.

Oli myös hienoa palata takaisin kouluun seuraavalla viikolla. Ihmiset joita en edes tunne, tulivat onnittelemaan. Tätä jatkui koko kevään ajan.

Uskon että kilpailu on tarjonnut, ja tulee tarjoamaan minulle vielä mahdollisuuksia, mitä en tulisi saamaan ilman, että olen osallistunut kilpailuun.

Nyt kevään Taitaja-huuma on ohi ja on aika siirtyä ensi vuoden kisoihin. Tänä vuonna, olen mukana kouluttamassa muita taitajia kisoihin, ja ennen kaikkea heidän tulevaisuuttaan varten. Tarkoitukseni ei ole opettaa pelkästään sitä, miten nettisivuja tehdään, vaan sitä mitä muuta vaaditaan ollakseen Taitaja. Minulle on tärkeää se, että pystyn auttamaan tulevia Taitajia eteenpäin urallaan.

Monikulttuurisuus on rikkautta

Kansainvälisyydestä opiskelijalle tulee varmaan ensin mieleen eri mahdollisuudet valita kansainvälisyyteen liittyviä valinnaiskursseja, esimerkiksi seminaareja ja mahdollisuudet työssäoppimiseen tai opiskeluun ulkomailla. 

Kun Maailma kylässä – festivaaleilla kysyttiin keväällä, mitä kansainvälisyys on osallistujien mielestä, saatiin sellaisia vastauksia kuin ”uusia kokemuksia”, ”kehitystä globaalisti”, ”toistemme kunnioittamista”, ”erilaisia ihmisiä”, ”potkua elämään”, ”eri kulttuureihin tutustumista”, ”uusia ihmisiä”, ”kielten oppimista”, ”suvaitsevaisuutta”, ”matkustamista”, ”uusia mahdollisuuksia”, ”mielen avartamista”, ”ystäviä eri maista”, ”mielenkiintoisia kokemuksia”, ”uusia näkökulmia elämään”. Heidän mielestään kansainvälisyys oli siis mielenkiintoista ja hauskaa. Meidän oppilaitoksessamme opiskelijat ovat aina osallistuneet ulkomaanvaihtoihin osana opintojaan ja kaikki ovat aina olleet tyytyväisiä siihen, että rohkenivat ottaa tämän askeleen.

Ihan ensiksi ei tule ajatelleeksi, että meitä on täällä koulussa varsin kansainvälinen porukka. Opiskelijoista noin 20 % eli joka viides puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea ja henkilöstöstäkin lähes 5 %. (Vertailun vuoksi voi mainita, että Helsingin väestöstä 10 %:lla on muu äidinkieli kuin suomi tai ruotsi.)

Meitä on täällä yli 50 eri maan kansalaisia, mikä tarkoittaa että yhdessä tunnemme yli 50 erilaista kulttuuria. Kuinka tätä laajaa kulttuurientuntemusta voisi siirtää meille kaikille? Ensimmäinen yritys tällä saralla tapahtui vuosi sitten kun järjestimme Kansainvälisyyspäivät, joihin QBA- ja Mava-opiskelijat ansiokkaasti valmistelivat eri alueiden ständit opettajiensa ohjauksessa. Tälle vuodelle ideaa on jalostettu niin, että kaikki ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat tekevät osana opintojaan kansainvälisyyteen liittyvän tehtävän ja näistä valitaan parhaat esiteltäviksi päivillä marraskuussa.

Kansainvälisen tai kulttuurien välisen yhteistyön oppimisessa on sosiaalisella medialla tärkeä rooli. Yhteydenpito ulkomaalaisten ystävien kanssa tapahtuu valtaosin näillä välineillä.  Viimeisimmät kuulumiset ovat ensimmäisenä tiedossa Facebookin kautta. Kansainvälisen toiminnan projekteissa olemmekin hyödyntäneet Facebookia hyvin kokemuksin.

Jokapäiväisessä opiskelussa kansainvälisyys näkyy opiskeluryhmissä ja opiskelijalle on arvokasta tehdä yhteistyötä maahanmuuttajien kanssa jo opiskeluaikanaan. Pääkaupunkiseudun työpaikoilla tätä osaamista tarvitaan joka päivä yhä enemmän, sillä maahanmuuttajaväestömme kasvaa. Suomenkieliset nuorisoikäluokkamme eivät tule riittämään läheskään kaikkiin uusiin ja vapautuviin työpaikkoihin. Työyhteisöt ovat tulevaisuudessa monikulttuurisia ja silloin työntekijöiltä vaaditaan taitoja työskennellä eri kulttuureissa kasvaneiden työtovereiden ja asiakkaiden kanssa.

Yritykset toimivat yhä useammin eurooppalaisilla tai globaaleilla markkinoilla. Vuonna 2010 oli 5000 suomalaisyrityksellä tytäryhtiöitä ulkomailla 118 maassa. Näistä valtaosa sijaitsi Euroopassa ja Aasiassa.   Eniten tytäryhtiöitä ulkomailla oli teollisuuden, kaupan sekä informaation ja viestinnän toimialoilla. Tuontikauppaa harjoitti 63 000 yritystä ja vientikauppaa 16 000 (vuonna 2011). Kauppaa tehdään lähes kaikkien maailman maiden kanssa. Yritykset siis tarvitsevat eri kulttuurien tuntemusta, kukin markkina-alueensa mukaan. Meidän haasteemme on eri kulttuurien osaajien ja tätä erikoisosaamista tarvitsevien yritysten kohtaaminen.

Suomessa on valtakunnan tasolla ymmärretty kansainvälisen toiminnan osaamisen merkitys, myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen osalta. Vuosien kuluessa olemme joutuneet törmäämään myös päinvastaisiin tilanteisiin eräissä EU:n jäsenmaissa tehdessämme yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Euroalueen kriisin voi odottaa vaikuttavan jäsenmaiden politiikkaan lähivuosina, mutta Suomessa monikulttuurisuus lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, joten kansainvälisen yhteistyön osaaminen on yhä välttämättömämpää sekä työ- että arkielämässä. 

Ritva Saastamoinen

Manager, External Relations

Ryhmäytyminen ja turvallinen opiskelupaikka

Toimin koulussamme lehtorina ja ryhmänohjaajana ja mietin tässä kevään saapuessa ja kesää odotellessa jo ensi syksyä ja uusia oppilaita. Ryhmänohjaajan yksi tavoite on ryhmäyttäminen. Mitä se tarkoittaa ja onko se eri asia kuin turvallinen oppimisympäristö?

Useat tutkijat, esimerkiksi Katchenbach ja Smith, ovat päätyneet siihen, että toimivan ryhmän koko tulisi olla noin 3-8 henkilöä.  Lisäksi ryhmällä tulisi olla yhteinen päämäärä sekä toisia täydentäviä taitoja. Koulussamme tehdään paljon ryhmätöitä ja ryhmien koko vaihtelee kahdesta (parityö) noin viiteen henkilöön.  Yksi tärkeä tavoite on saada kaikki mukaan ryhmätöihin ja niin, että mahdollisimman moni tekee ryhmässä innokkaasti töitä. Tärkeäksi muodostuu tässä ryhmien kokoonpano ja se, miten ryhmien jäsenet valitaan.

Jos opiskelijat saavat itse muodostaa parinsa tai ryhmänsä, niin on olemassa riski, että kaikki eivät ryhmäydy tai saa mieleistään paria tai joku opiskelija voi tuntea tilanteen kiusalliseksi, joten olisi hyvä tehdä nämä ryhmät opettajajohtoisesti ja kriteeriperusteisesti. Kriteereinä voidaan käyttää tavoitteellisessa työssä esimerkiksi henkilöiden ominaisuuksia siten, että opiskelijat itse arvioivat omia ominaisuuksia. Jokaiseen ryhmään tulisi valita opettajan johdolla erilaisia opiskelijoita. Näitä ominaisuuksia voisi olla neljän hengen ryhmissä esimerkiksi: touhuaja, ideanikkari, päätöksen tekijä ja tsemppari.  Toinen vaihtoehto olisi tehdä pienimuotoisia töitä tai tutustumisleikkijä valitsemalla pareja tai ryhmiä esimerkiksi syntymäajan perusteella tai paidan värin perusteella.

Turvalliseen oppimisympäristöön kuuluu selkeät pelisäännöt ja toimintamallit. Lisäksi turvallisuutta lisää se, jos oppilaalla on vähintään yksi läheisempi opiskelukaveri sekä vähintään yksi aikuinen, johon voi turvallisesti ottaa yhteyttä. Usein tämä aikaunen on ryhmänohjaaja. Ryhmänohjaajan tulisi tarjota tämä mahdollisuus huomioimalla jokainen opiskelija tasa-arvoisesti ja teettämällä esimerkiksi useina kertoina erilaisia ryhmäytymiseen sopivia harjoituksia, jotka tukevat turvallista ympäristöä ja jotka mahdollistavat vähintään yhden hengenheimolaisen löytymisen.  Turvallinen opiskeluympäristö estää syrjäytymistä.  

Lehtori Sampo Niskanen

Kaksi tusinaa vuosikymmentä kauppaopetusta!

 

Nykyinen oppilaitoksemme Suomen Liikemiesten Kauppaopisto omaa mahtavan historian.

Toinen sen perustajista Helsingin kauppaoppilaitos (myöhemmin Helsinki Business College, HBC) perustettiin jo 130 vuotta sitten. Myös Suomen Liikemiesten Kauppaopisto, SLK on jo yli 110 vuotta vanha.

Neljä vuotta sitten nämä yhdistivät voimansa ja yhdessä Helsingin Seudun Kauppakamari, joka toimi HBC:n ylläpitäjänä, ja SLK Säätiö, joka puolestaan toimi SLK:n ylläpitäjänä, perustivat uuden osakeyhtiön Helsinki Business College Oy:n, joka toimii nykyisen oppilaitoksemme ylläpitäjänä, yksinkertaista eikö totta:)

Olli-Pekka Laine on hallitustyöskentelyn ammattilainen

Oppilaitoksessamme on syntynyt myös Helsingin Kauppakorkeakoulu ja Helsingin Liiketalouden Ammattikorkeakoulu HELIA yhdessä ATK-instituutin ja Helsingin Sihteeriopiston kanssa. Molemmat nykyisen oppilaitoksemme omistajatahot olivat vahvasti mukana myös Haaga-Helian synnyttämisessä.

Mahtava historia ei takaa vielä mitään, mutta aiomme varmistaa sen, että myös tulevaisuus on mahtava!  Julkisuudessakin kommentoitu koulutuksen korkea taso ei merkitse korkeakoulujen opiskelijapaikkojen lisäämistä vaan kaikilla tasoilla tapahtuvaa korkeatasoista opetusta. Tähän myös Suomen Liikemiesten Kauppaopiston omistajatahot pyrkivät omalta osaltaan panostamaan oppilaitosta kehitettäessä.

Olemme jo hyvässä vauhdissa, mutta fokusta ja identiteettiä tulee vielä kirkastaa! Opintojen keskeytyminen on ongelmistamme ylivoimaisesti suurin.

25 vuotta oppilaitosten hallinnossa 

Tulin todella jo v. 1977 silloisen ATK-instituutin kannatusyhdistyksen johtokuntaan ja jo vuoden päästä sen puheenjohtajaksi. Silloin oli motiivini puhtaasti työvoiman koulutus ja saatavuus IT-alalle, toiminhan silloin vielä Tieto-Tapiolan toimitusjohtajana.

Sittemmin olen jotenkin jäänyt oppilaitosrintaman monien murrosten vuoksi koukkuun.
Olin mukana Helian synnyttämisessä jo lähes parikymmentä vuotta sitten (siirtyihän siihen valtaosa ATK-instituutin henkilökuntaa).

Myös ATK-instituutin ja SLK:n yhdistyminen 15 vuotta sitten oli keskeinen saavutus.

Pisteenä i:n päälle tuli sitten Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ja HBC:n fuusio, johon olen vahvasti sitoutunut.

Ja lopputulemana on nyt se, että olen sekaantunut vähän joka kulmalta näihin kuvioihin, toimin nyt sekä Helsinki Business College Oy:n sekä SLK-säätiön ja Helia-säätiön hallituksen puheenjohtajana ja siinä sivussa myös Haaga-Helia Oy:n hallituksessa. Syynä ei ole pelkästään "korvaamattomuuteni" vaan myös se, että oppilaitosrintamalla kuohuu edelleen ja se on yksinkertaisesti hauskaa ja stimuloivaa nyt jo eläkkeellä olevalle insinöörille :)

Olen toki valmis luopumaan mistä tahansa tehtävästäni, kunhan joku toinen yhtä hullu on valmis ottamaan hoitaakseen minkä tahansa niistä.

Uskon vahvasti oppilaitoksemme menetykseen myös jatkossa, siitä pitävät huolen mahtava henkilökunta johtajineen ja kaikki te (pääsääntöisesti) innostuneet opiskelijat.

Hienoa kevättä teille kaikille! 

PS

jotain kai "suuruudenhulluudestani" kertoo sekin, että meillä on vaimoni kanssa kuusi lasta ja (toistaiseksi) yhdeksän lastenlasta, joista vanhin voisi jo aloittaa opintonsa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ensi syksynä.

Olli-Pekka Laine

Taitavia ja viisaita yrittäjiä

Menestyvän yrittäjyyden reseptiä pohtii
projektipäällikkö Inari Heimo SLK Instituutista.

Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa on viimeisen parin viikon aikana järjestetty kaksi yrittäjyyteen liittyvää teemapäivää. Näissä päivissä nuoret opiskelijat ovat esitelleet omia harjoitusyrityksiään ja kaupanneet niiden tuotteita. SLK Instituutissa taas on käynnistynyt alkuvuodesta pari uutta yrittäjän ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta, joissa osallistujina on jo yrittäjänä toimivia tai yritystoimintaa suunnittelevia aikuisia. Yrittäjyys on siis ollut oppilaitoksessamme hyvin näkyvää viime aikoina. Tämä on saanut minut pohtimaan sitä, mikä tekee toisesta yrittäjän ja toisesta palkkatyöläisen.

Yrittäjyys vaatii rohkeutta ja luottamusta omiin taitoihin, vision siitä, mihin tähtää yritystoiminnallaan. Joskus myös pakko toimii motivaattorina. Kuinkahan moni nuori näkee yrittäjyyden itselleen mahdollisena urana? Ja kuinka monelle yrittäjänä toimiminen on todellisuutta jo opiskeluaikana? Yrittäjyys opintojen aikana vain tuntuu olevan vaarallista. Se kuulemma vie mennessään ja opinnot jäävät helposti suorittamatta.

Olen työskennellyt erilaisten yrittäjien kanssa jo useamman vuoden: heillä on ollut erilaiset taustat, eri syyt perustaa yritys, eri yritystoiminnan vaihe, toimialojen kirjo on ollut valtava… Olen kuullut lukuisia tarinoita yrityksen perustamisesta, haaveita uudesta yrityksestä ja mietintöjä muun muassa omasta herruudesta. Silti en ole ratkaissut sitä kaavaa, mikä tekee jostakusta yrittäjän ja vielä menestyvän yrittäjän.

Tuorein yrittäjän ammattitutkintoon valmistava koulutus alkoi meillä tammikuussa 2012. Koulutuksen aikana keskitytään omien yrittäjätaitojen hiomiseen ja yritystoiminnan kehittämiseen. Ryhmä koostuu eri alojen yrittäjistä, joille on jo kertynyt kokemusta liiketoiminnan pyörittämisestä.

Opiskelun orientaatiopäivässä pyysin yrittäjiä kertomaan tärkeimmän tavoitteensa koulutukselle. Mieleeni painui erityisesti yksi tavoite: Haluan olla viisas ja taitava yrittäjä.

Miten saamme Suomeen lisää taitavia ja viisaita yrittäjiä? Tarvitsemmeko lisää yrittäjiä? Tässä videossa eräs amerikkalainen yrittäjä kertoo, miten itse oppi yrittäjäksi. Onko hänen sanomassaan perää vai onko tämä ääri-ilmiö? Voisiko taitoa yrittäjyyteen oppia jo lapsena?

Opiskelu avartaa

Olen Iida Virtanen, 27-vuotias toisen vuoden merkonomiopiskelija Business Campuksella. Tieni Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon on ollut pitkä ja täynnä monenlaisia mutkia. Yläasteen jälkeen menin lukioon lintsaamaan puoleksi vuodeksi ja siellä päätin, että haluan tehdä jotain muuta elämälläni. Päätin siis lähteä työelämään.

Ensimmäinen työpaikkani oli Keravalla sijaitseva tavaratalo ja muistan elävästi hetken, kun sain ensimmäisen palkkani. Tuhat markkaa – se oli 16-vuotiaalle pienelle tytölle iso raha. Nykypäivänä nuoret eivät pistäisi tikkua ristiin tuollaisen rahan vuoksi, mutta minulle se oli suuri saavutus. Sen jälkeen pääsin haastavampaan pestiin ja ryhdyin konsulentiksi. Siellä minä ruokakaupoissa maistatin tarjoamiani tuotteita ja olin kova tyttö myymään. Tämän jälkeen olen ollut niin kahviloissa kuin erilaisissa myymälöissä töissä. Kerkesin olla jopa myymäläpäällikkönäkin useamman vuoden.

Sitten koitti pysähtyminen. Päätin muuttaa elämäni suuntaa ja lähteä opiskelemaan. Mietin pitkään mikä ala voisi olla minulle sopiva. Kävipä mielessäni jopa työmiehen hommat, joissa olisin päässyt tekemään käsilläni, mutta päädyin kumminkin valitsemalleni alalle – merkonomiopiskelijaksi. Valitsin tämän alan, sillä haluan tulevaisuudessa jatkaa kaupallisen alan ammattikorkeakouluun opiskelemaan henkilöstöhallintoa ja johtamista. Siinä on minun tulevaisuuden haaveammattini.

Opiskelu on ollut avartavaa. Tulin tähän kouluun sellaisella asenteella, että työkokemukseni perusteella tiedän kaiken mitä kaupan alasta voi tietää. Ainakin jos puhutaan toisen asteen oppimäärästä. Enpä arvannutkaan kuinka väärässä olin. Näiden puolentoista vuoden aikana olen omaksunut roppakaupalla uusia asioita. Tajuntaani iski, etten tiedä talouden termistöstä juuri mitään ja markkinoinninkin perusteet ovat täysin hukassa. Onneksi osaavat opettajat auttoivat näissä pulmatilanteissa ja nyt nämäkin asiat ovat tulleet tutuiksi.

Oli minulla vielä toinenkin ennakkoluulo ennen tänne tuloani. Epäilin, että kaikki luokkatoverini tulisivat olemaan juuri yläasteelta tulleita ja jäisin aivan yksin kymmenen vuotta vanhempana opiskelijana. Ja jälleen kerran luuloni osoittautui vääräksi. En olut ainoa yli parikymppinen luokallani ja jopa nuoret, suoraan yläasteelta tulleet opiskelijatoverini ovat olleet harvinaisen asiallista porukkaa. Olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin opiskelujeni varrella aina 16-vuotiaasta yli parikymppisiin tyttöihin ja poikiin.

Olen ollut nyt kuusi viikkia työssäoppimisjaksolla koulumme markkinointi- ja viestintäosastolla. Työ on ollut jännittävää ja työtoverit mukavia sekä tiimi kuin hyvin öljytty koneisto. Olen päässyt tekemään hyvin moninaisia tehtäviä markkinoinnin ja viestinnän saralla ja työkokemusta on karttunut taas lisää.

Opiskeluni Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa on muutenkin ollut valaiseva kokemus. Olen löytänyt aivan uuden maailman jota en ollut aiemmin tuntenut. Opiskelun ilon. Tiedä häntä johtuuko suuri motivaationi iästäni, ikääni nähden pitkästä työhistoriasta vai jostain ihan muusta, mutta intoa kyllä löytyy kuin pienestä pitäjästä. On ollut ihanaa syventyä opiskelemaan uusia asioita ja päästä laajentamaan tietämystäni. Ilman opiskelua minulla ei olisi näin positiivinen kuva tulevaisuudestani. Päätän tämän kirjoituksen seuraaviin sanoihin. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäsi kurssia. Unelmat on tarkoitettu elettäväksi!