Opiskelu avartaa

Olen Iida Virtanen, 27-vuotias toisen vuoden merkonomiopiskelija Business Campuksella. Tieni Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon on ollut pitkä ja täynnä monenlaisia mutkia. Yläasteen jälkeen menin lukioon lintsaamaan puoleksi vuodeksi ja siellä päätin, että haluan tehdä jotain muuta elämälläni. Päätin siis lähteä työelämään.

Ensimmäinen työpaikkani oli Keravalla sijaitseva tavaratalo ja muistan elävästi hetken, kun sain ensimmäisen palkkani. Tuhat markkaa – se oli 16-vuotiaalle pienelle tytölle iso raha. Nykypäivänä nuoret eivät pistäisi tikkua ristiin tuollaisen rahan vuoksi, mutta minulle se oli suuri saavutus. Sen jälkeen pääsin haastavampaan pestiin ja ryhdyin konsulentiksi. Siellä minä ruokakaupoissa maistatin tarjoamiani tuotteita ja olin kova tyttö myymään. Tämän jälkeen olen ollut niin kahviloissa kuin erilaisissa myymälöissä töissä. Kerkesin olla jopa myymäläpäällikkönäkin useamman vuoden.

Sitten koitti pysähtyminen. Päätin muuttaa elämäni suuntaa ja lähteä opiskelemaan. Mietin pitkään mikä ala voisi olla minulle sopiva. Kävipä mielessäni jopa työmiehen hommat, joissa olisin päässyt tekemään käsilläni, mutta päädyin kumminkin valitsemalleni alalle – merkonomiopiskelijaksi. Valitsin tämän alan, sillä haluan tulevaisuudessa jatkaa kaupallisen alan ammattikorkeakouluun opiskelemaan henkilöstöhallintoa ja johtamista. Siinä on minun tulevaisuuden haaveammattini.

Opiskelu on ollut avartavaa. Tulin tähän kouluun sellaisella asenteella, että työkokemukseni perusteella tiedän kaiken mitä kaupan alasta voi tietää. Ainakin jos puhutaan toisen asteen oppimäärästä. Enpä arvannutkaan kuinka väärässä olin. Näiden puolentoista vuoden aikana olen omaksunut roppakaupalla uusia asioita. Tajuntaani iski, etten tiedä talouden termistöstä juuri mitään ja markkinoinninkin perusteet ovat täysin hukassa. Onneksi osaavat opettajat auttoivat näissä pulmatilanteissa ja nyt nämäkin asiat ovat tulleet tutuiksi.

Oli minulla vielä toinenkin ennakkoluulo ennen tänne tuloani. Epäilin, että kaikki luokkatoverini tulisivat olemaan juuri yläasteelta tulleita ja jäisin aivan yksin kymmenen vuotta vanhempana opiskelijana. Ja jälleen kerran luuloni osoittautui vääräksi. En olut ainoa yli parikymppinen luokallani ja jopa nuoret, suoraan yläasteelta tulleet opiskelijatoverini ovat olleet harvinaisen asiallista porukkaa. Olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin opiskelujeni varrella aina 16-vuotiaasta yli parikymppisiin tyttöihin ja poikiin.

Olen ollut nyt kuusi viikkia työssäoppimisjaksolla koulumme markkinointi- ja viestintäosastolla. Työ on ollut jännittävää ja työtoverit mukavia sekä tiimi kuin hyvin öljytty koneisto. Olen päässyt tekemään hyvin moninaisia tehtäviä markkinoinnin ja viestinnän saralla ja työkokemusta on karttunut taas lisää.

Opiskeluni Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa on muutenkin ollut valaiseva kokemus. Olen löytänyt aivan uuden maailman jota en ollut aiemmin tuntenut. Opiskelun ilon. Tiedä häntä johtuuko suuri motivaationi iästäni, ikääni nähden pitkästä työhistoriasta vai jostain ihan muusta, mutta intoa kyllä löytyy kuin pienestä pitäjästä. On ollut ihanaa syventyä opiskelemaan uusia asioita ja päästä laajentamaan tietämystäni. Ilman opiskelua minulla ei olisi näin positiivinen kuva tulevaisuudestani. Päätän tämän kirjoituksen seuraaviin sanoihin. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäsi kurssia. Unelmat on tarkoitettu elettäväksi!